Maakkia on pieni, sileä- ja harmaaoksainen puu, joka ilahduttaa keväällä kiiltävän hopeanharmaakarvaisina puhkeavilla lehdillään ja heinäkuussa kukkiessaan. Pystyt, tähkämäiset, vihertävänvalkoiset kukinnot tuoksuvat miellyttävästi ja ovat myös mehiläisten mieleen. Syysväri on erikoinen, kaunis kellanruskea.
Maakkia kasvaa kotiseudullaan Itä-Aasiassa tuoreissa, runsasravinteisissa jokilaaksojen rinnemetsissä ja rantametsissä yhdessä koreansembran (Pinus koraiensis) ja lehtipuiden kanssa. Maakkia kehittyy komeimmilleen valoisalla, avoimella kasvupaikalla, mutta mannerilmaston kasvina se puhkeaa lehteen aikaisin ja keväthallojen aikaan hyötyy kevyestä varjostuksesta ja suojapuustosta. Muiden hernekasvien (Fabaceae) tapaan sen juuristo kykenee sitomaan typpeä suoraan ilmasta, ja lehtikarikkeella on maataparantava vaikutus.
Maakkiaa on viljelty Suomessa vain kasvitieteellisissä kokoelmissa, joissa se kuitenkin on menestynyt hyvin, Mustilassakin jo sadan vuoden ajan. Arboretumiin 1995 Venäjän Kaukoidästä saatu uusi alkuperä näyttää olevan vielä parempi talvenkestoltaan ja kukkii pari viikkoa vanhoja puita aiemmin. Maakkia on hyvä esimerkki siitä, miten saman puulajin menestymisessä ja käyttäytymisessä on eroja alkuperästä riippuen.