Helmipihlaja on yksi kaikkein pienimmistä ja koristeellisimmista valkomarjapihlajista. Sen siemen kehittyy ilman varsinaista hedelmöitystä ja siementaimet ovat siten identtisiä äitinsä klooneja. Helmipihlajan on havainnoitu kasvavan ainoastaan kahden metrin korkuiseksi 20 vuoden aikana.
Pensaan pikkuoksat ovat suklaanruskeita ja munanmuotoiset silmut lähes mustia. Sievissä ja kapeahkoissa kertolehdissä on kussakin keskimäärin 9–13 paria lehdyköitä. Kukinto on valkeiden teriöiden väljä huiskilo. Helmipihlajan valkoiset marjat ovat varsin kookkaita, kuin kotipihlajilla, ja marjojen kärjissä verhiökuopista pilkistää hieman vaaleanpunaista.
Yhdysvalloissa toiminut itävaltalaisemigrantti, monipuolinen luonnontieteilijä Joseph Rock keräsi helmipihlajaa Kiinasta Gansun maakunnasta. Sitä on ollut viljelyssä Manner-Euroopassa ja Skandinaviassa vuodesta 1924 lähtien, yhä edelleen useimmiten virheellisesti nimellä S. koehneana. Jälkimmäinen kuitenkin kasvaa viisimetriseksi eikä sitä viljellä länsimaissa juuri lainkaan.
