Keltikset ovat läheistä sukua jalaville (Ulmus). Amerikankeltis on toinen suvun kahdesta pohjoisamerikkalaisesta lajista. Se kasvaa laajalla alueella lauhkeassa vyöhykkeessä ja sietää jopa preerioiden kuivaa ja talvisin hyytävän kylmää ilmastoa. Amerikankeltis ei koskaan ole yleistynyt Euroopassa vaikka se tuotiinkin tänne jo 1600-luvulla.
Keltiksillä on kaunis, eloisanvihreä lehdistö ja yläviistoista, lopulta kärkiosistaan alaspäin kaareutuvista oksista muodostuva kaunis latvus. Keväisistä huomaamattomista kukista kehittyy pieniä luumarjoja, jotka muuttuvat kesän kuluessa ensin punaiseksi ja lopulta sinipunaiseksi. Marjat on syötäviä. Niiden makua on verrattu taateliin, mutta eipä niitä juuri poimita, koska syötävää on suuren siemenen ympärillä hyvin vähän. Marjat ovat kuitenkin monien lintujen ja muidenkin metsän eläinten suurta herkkua.
Meillä amerikankeltiksen kasvatuksesta ei ole vielä pitkäaikaisia kokemuksia, mutta nuoret puut ovat kuitenkin menestyneet puuvartisharrastajilla Etelä-Suomessa toistaiseksi yllättävänkin hyvin. Mustilan amerikankeltikset on kasvatettu vuoden 1993 keruumatkan siemenistä. Ne kerättiin Manitoba-järven etelärannalta, jossa on erillinen, äärimmäisen pohjoinen esiintymissaareke jäänteenä lämpimämmältä ilmastokaudelta.