Valkopyökit kuuluvat koivukasvien (Betulaceae) heimoon. Euroopanvalkopyökki ei siis nimestään huolimatta ole läheistä sukua pyökeille, vaan sen lähisukulaisiin luetaan esimerkiksi meillä luontaisena kasvava pähkinäpensas (Corylus avellana). Euroopanvalkopyökki on Keski-Euroopan lehtimetsien tyyppilaji, ja sen luontainen kasvualue ulottuu pohjoisessa Ruotsin eteläosiin ja Latviaan. Siitepölyfossiilien perusteella on voitu päätellä sen kasvaneen jääkauden jälkeisellä lämpimällä ilmastokaudella myös Suomessa, ainakin Ahvenanmaalla.
Euroopanvalkopyökki on komea, nopeakasvuinen puu, jolla on kaunismuotoinen, lehtevä latvus ja mielenkiintoinen, muhkurainen, sileänharmaa runko. Syksyisin puuta koristavat pähkinänorkot, joissa lenninsiivelliset pähkinät säilyvät pitkälle talveen. Lämpiminä syksyinä puu saa hienon keltaisen syysvärin. Jos taas pakkaset tulevat liian aikaisin, lehdet kuivuvat paikoilleen ja säilyvät puussa talven yli. Puulle tästä ei ole haittaa.
Talvenkestävyydeltään euroopanvalkopyökit ovat osoittautuneet vaihteleviksi. Tavallisesti valkopyökit saattavat erityisen kylminä talvina paleltua maamme etelärannikollakin, mutta Mustilassa kasvavat valkopyökit, itäpreussilaista alkuperää, ovat selvinneet kylmistäkin talvista vähäisin vaurioin.
