Kentuckynpapupuu on kotoisin Pohjois-Amerikan itäosista. Puu on alueella jokseenkin harvalukuinen luonnonvaraisena ja esiintyy miltei aina yksittäispuina sekametsässä. Se on merkillinen ilmestys jykevine oksineen ja pienistä lehdyköistä koostuvine valtavine, kahteen kertaan parilehdykkäisine lehtineen. Uudisasukkaiden sanotaan käyttäneen kentuckynpapupuun paahdettuja siemeniä kahvin korvikkeena. Siitä onkin käytetty nimeä kentuckynkahvipuu. Ainakin tuoreena siemen on kuitenkin myrkyllinen ja pahanmakuinen.
Kentuckynpapupuu puhkeaa lehteen myöhään ja varistaa lehtensä aikaisin. Reilusti yli puolet vuodesta se on ilman elonmerkkejä, siksi kreikankielinen sana Gymnocladus eli paljasoksainen sen tieteellisessä nimessä. Eteläisen Kanadan ranskankieliset kutsuvat sitä nimellä chicot, kuollut puu, nähtävästi samasta syystä. Suomessa kentuckynpapupuu ponnistaa kasvuun vasta juhannuksen tienoilla säitten kunnolla lämmettyä. Puun menestymistä Suomessa näyttääkin rajoittavan liian lyhyt ja viileä kesä, sillä varsinkaan nuorten tainten versot eivät ehdi tuleentua ennen syyspakkasia ja paleltuvat yhä uudestaan samaan mittaan. Kestävyys näyttää hieman paranevan kun taimi varttuu parin metrin mittaan.