Viinivaahtera on amerikkalainen vastine Itä-Aasian sirovaahteralle (A. sieboldianum) ja koreanvaahteralle (A. pseudosieboldianum). Se muistuttaa ulkoisesti näitä hyvin paljon, ja kokoelmissa lajien erottaminen toisistaan on vaikeaa. Viinivaahtera on aasialaisia sukulaisiaan arempi ja se kasvaa luontaisestikin vain suojaisilla kasvupaikoilla Tyynenmeren läheisyydessä.
Heikon pakkasenkestävyyden takia pensasmainen viinivaahtera tulisi meillä istuttaa varjoon muiden puiden tai rakennusten suojaamaan kasvupaikkaan ja sielläkin se todennäköisesti paleltuu lumirajaan ainakin kylmimpinä talvina. Pensas uusiutuu toki palelluttuaan. Auringossa sen kasvutapa on pysty ja koheneva, varjossa se taas kasvattaa oksansa kauniin kerroksellisesti. Nimi onkin lähtöisin siitä, että tällaista pensasta on metsän seassa luultu köynnökseksi.
Etelärinteellä kasvava vanha viinivaahtera paleltuu Mustilassa usein lumirajaa myöten, mutta Alppiruusulaakson liepeille istutetut nuoremmat, Hollannista hankitut pensaat ovat menestyneet toistaiseksi paremmin. Myöhään syksyllä viinivaahtera esittelee upeita syysvärejään, jotka leiskuvat keltaisen, oranssin ja punaisen monissa sävyissä.
