Kotoperäisistä puuvartisistamme yltäkylläisimmällä kukkarunsaudella siunattu tuomi menestyy kautta Suomen. Se kuuluu kulttuurikasvina olennaisesti suomalaiseen maisemaan peltojen reunoille raivattujen kivikasojen tienoilla, kaivonpaikoilla ja lähteiden äärillä. Jos ummistaa silmänsä ja kuvittelee mielessään tuon maiseman kevätaamun viileyden väistyessä, voi aistia kukkivan tuomen tuoksun. Tuomen lehdet ovat tuolloin jo puhjenneet ja hirmuinen pituuskasvuryntäys käynnistynyt kestääkseen kuitenkin vain tovin.
Tuomi on juurivesallinen puu, jonka kasvustolle luonteenomaisia ovat lumen taivuttamien rungonkaarien päältä kohtisuorasti kasvavat jälkisilmuvesojen rivistöt. Myös tuomen maahan taipuneiden latvojen kyky juurtua on osa tuomen erinomaista levintästrategiaa. Oman osansa tekevät linnut, jotka levittävät tuomen marjoja uusille kasvupaikoille.
Tuomen kukinto on monikukkainen, pitkä terttu, johon myöhemmin kypsyvät mustat marjat. Niiden karvas maku tulee siemenistä, joissa on hyvin pieniä määriä amygdaliinia. Tuomen pahanhajuisessa kuoressa ja puuaineksessa myrkyllistä amygdaliinia on enemmän. Lepotilaisista oksista voikin leikata jäniseläinten karkotteiksi risuja muiden koristekasvien rungonsuojiksi.
