Orjanlaakeri (Ilex aquifolium) on läntisessä Euroopassa kasvava ainavihanta puu, jolla on jo esihistoriallisista ajoista alkaen ollut erityinen merkitys muun muassa kelteille ja roomalaisille. Orjanlaakeri on liitetty aina jouluun, sillä kasvin taikavoimien uskottiin olevan voimakkaimmillaan juuri talvipäivänseisauksen aikaan. Orjanlaakerin oksia käytettiin asumusten koristeluun, sillä niiden uskottiin tarjoavan keijuille turvapaikkoja. Ainavihantien lehtien symboliikka liitettiin myös kristilliseen joulunviettoon erityisesti englanninkielisissä maissa.
Orjanlaakeri ei Suomessa ole aivan kestävä. Pihaorjanlaakeri (Ilex ×meserveae) on lähin vastaava jota kylmässä ilmastossa voidaan kasvattaa. Lehtien piikikkyys on tosin pihaorjanlaakerilla hiukan orjanlaakeria hillitympää. Pihaorjanlaakeri on matalakasvuisen sahalininlaakerin (Ilex rugosa) ja orjanlaakerin välinen risteymäryhmä, joka sai alkunsa New Yorkissa 1950-luvulla. Ensimmäiset risteytyksestä syntyneet lajikkeet tulivat markkinoille 1964, ja sittemmin on nimetty useita lajikkeita. Valtaosa kantaa nimessään Blue-alkuosaa, joka viittaa lajikkeiden sinertäviin lehtiin.
Tunnetuimpia lajikkeita Suomessa ovat hedepensas 'Blue Prince' ja emipensas 'Blue Princess'. Niitä on istutettu 1990-luvulla myös Mustilaan, jossa ne hyvin viihtyvät varjoisilla ja suojaisilla paikoilla kuten Terassilla ja Maaherranpolun varressa. Hede- ja emipensaan kasvaessa vierekkäin kehittyy jälkimmäiseen punaisia marjoja, jotka koristavat pensasta pitkälle syksyyn.
