Mustikka on suomalaisten metsien tyyppikasvi. Valtaosa Suomen kivennäismaista on mustikkatyypin (MT) tuoretta kangasmetsää. Myös Mustilan Kotikunnaan metsät ovat pääosin mustikkatyyppiä tai oravanmarja-mustikkatyypin (OMT) lehtomaista kangasmetsää.
Mustikka viihtyy hikevässä metsämaassa puuston suojassa. ”Oma maa mansikka, muu maa mustikka”, se oli kriteeri, joka ratkaisi riitatilanteet menneinä aikoina, jolloin kuka tahansa saattoi vallata kruunun metsistä uutta peltoa kaskeamalla. Entisille kaskipelloille kasvoi ensin mansikkaa (Fragaria vesca) ja pensaita, ja kesti kauemmin ennen kuin puut ja mustikka valtasivat alueet. Mansikkaa kasvava maa oli siis vielä jonkun omaa maata. Jos siinä jo kasvoi mustikkaa, se maa oli muuta maata, jonka uusi valtaaja saattoi ottaa käyttöönsä.
Mustikanvarvut säilyvät lumen suojissa talven yli vihreinä ja ovat tärkeä talvinen ravinnonlähde metsäneläimille. Keväällä ja alkukesällä mustikan kukat houkuttelevat monenlaisia hyönteisiä, erityisesti kimalaisia. Loppukesällä mustikan tummansiniset, aromikkaat marjat maistuvat niin linnuille kuin ihmisillekin. Mustikan marjat sisältävät runsaasti antosyaaneja, väriaineita, jotka kuuluvat flavonoideihin. Flavonoideilla on todettu olevan huomattavia terveysvaikutuksia.
