Jalokastanjan paahdetut terhot ovat talvinen herkku Keski-Euroopassa, ja viime vuosina suomalaisetkin ovat päässeet niiden makuun. Itse kastanjapuuta on yritetty kasvattaa Suomessa todennäköisesti vuosisatoja, mutta huonoin tuloksin. Onkin todennäköistä, että tätä eurooppalaista jalopuulajia ei kyetä millään alkuperällä kasvattamaan ainakaan siemeniä tuottavaksi puuksi.
Viime aikoina jalokastanja on Helsingissä kasvitieteellisessä puutarhassa talvehtinut hyvin ilman talvisuojaa ja jopa kukkinut. Mustilassakin pari Ukrainasta saatua tainta on alkanut kehittyä puumaiseen muotoon. Ilmaston pitäisi kuitenkin lämmetä merkittävästi, ennen kuin kastanjasta saadaan meille tuotantopuuta.
Kastanjan lehdet ovat pitkät, kapeat ja sahalaitaiset. Terhojen suojus on piikkinen kuten hevoskastanjoilla, vaikka ne eivät olekaan sukua toisilleen. Lämpimämmässä ilmastossa puut voivat kehittyä tammen tapaan ikivanhoiksi jättiläisiksi.
Markettien tiskeillä myytävät kastanjat voivat nykyisin olla myös kiinankastanjaa (C. mollissima), joka sietää sekä tauteja että kylmempää ilmastoa. Aasialaiset lajit sekä amerikankastanja (C. dentata) voisivat olla meilläkin eurooppalaista jalokastanjaa kestävämpiä.
Päivitys: 1997 siemenistä kasvatetuista kiovalaisista kastanjoista viimeinen menestyy nykyisin Mustilassa erinomaisesti, ja on Nikkainmäen hedelmätarhassa jo kukkinut useana kesänä. Alkuvuosien paleltumisista on jäänyt pieni koro runkoon, mutta puu ei saanut minkäänlaisia talvivaurioita edes hankalasta alkutalvesta 2023–2024. Arviomme eurooppalaisen jalokastanjankin menestymisestä ovat selvästi olleet liian pessimistisiä, tästä kertovat myös kohtalaisen kookkaat bulgarialaiset kastanjat Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Mustilan kasvatuskokeissa painopiste on kuitenkin yllämainituilla kiinankastanjalla ja amerikankastanjalla. (JS 2.7.2024)
