Keltahevoskastanja on kotoisin Itä-Yhdysvalloista, jossa se kasvaa luontaisesti Suurten järvien eteläpuolella. Sitä pidetään hyvin talvenkestävänä ja viljellään laajalti esiintymisalueensa pohjoispuolellakin. Keltahevoskastanja on sukua Suomessa yleisemmin viljellylle eurooppalaiselle balkaninhevoskastanjalle (A. hippocastanum), mutta on meillä istutettuna huomattavasti harvinaisempi.
Keltahevoskastanjan koristeelliset, kiiltävät lehdet ovat vastakkaisia ja sormilehdykkäisiä sekä pienempiä ja sirompia kuin balkaninhevoskastanjalla. Ne saavat syksyllä keltaisen, oranssin tai tulipunaisen syysvärin. Puu kukkii kesäkuussa kellanvalkein tai kellertävin kukin, jotka ovat pystyissä kartiomaisissa kukinnoissa. Pähkinöiden ympärillä oleva kota on sileäpintainen ja siten ulkonäöltään selvästi erilainen kuin balkaninhevoskastanjan piikkinen kota.
Mustilassa kasvaa Atsalearinteen ja Viinituvan välisen lehdon kätköissä kookas vanha keltahevoskastanja. Atsalearinteelle on istutettu 2000-luvulla uusia keltahevoskastanjoita. Istutuksiin on valittu parhaat taimet siemeneristä, joita on kerätty itse siemenkeruumatkoilla ja ostettu kaupallisilta kerääjiltä.
Keltahevoskastanja on läheistä sukua ohionhevoskastanjalle (A. glabra) ja risteytyy myös luonnossa sen kanssa. Mustilankin keltahevoskastanjat voivat olla osin kyseistä risteymää (A. x marylandica).