Tarhamagnolia on kahden japanilaisen magnolian, tähtimagnolian (M. stellata) ja japaninmagnolian (M. kobus) risteymä. Luonnossa nämä lajit eivät kohtaa, ja risteymä syntyikin ensi kertaa puutarhassa, saksalaisen Max Löbnerin risteyttämänä vähän ennen I maailmansotaa. Ensimmäiset taimet pantiin kaupan 1923 ja niistä viisi osti jo tuolloin ruusunjalostajana tunnettu Kordes Saksan Sparrieshoopista. Myöhemmin risteymää on lisätty useasti siemenistä ja näin syntyneistä taimista on valittu ja nimetty lukuisia lajikkeita. Viime vuosikymmeninä niitä on alettu tuoda ja istuttaa Suomeenkin, onhan toinen risteymävanhemmista kestävyydestään tunnettu japaninmagnolia.
Tarhamagnolia on kesävihanta, pystykasvuinen pieni puu tai suuri pensas, jolla on sirot oksat. Alkuun maljamainen latvus pyöristyy iän myötä. Tähdenmuotoisissa, tuoksuvissa kukissa, joiden läpimitta on 10–12 cm, on keskimäärin 12 kapeaa, valkoista terälehteä. Joillakin muodoilla terälehtiä voi olla huomattavasti runsaammin. Kukat puhkeavat toukokuun alkupuolella juuri ennen lehtien puhkeamista.
Tarhamagnolialajikkeista tunnetuin lienee 'Leonard Messel', jonka toinen kantavanhempi on todennäköisesti tähtimagnolian vaaleanpunakukkainen rosea-muoto. 'Leonard Messel' lienee Suomessa kokeilluista punertavakukkaisista magnolioista kestävin. Mustilassa on koekasvatuksessa useita muitakin lajikkeita sekä siementaimia. Aika näyttää, miten ne kehittyvät. Tarhamagnolia vaikuttaa Mustilassa selkeästi vaateliaammalta kasvatettavalta kuin japaninmagnolia.