Pohjoisamerikkalainen hortensialaji Hydrangea arborescens ei itsessään ole erityisen näyttävä, ja sitä näkeekin lähinnä vain tieteellisissä kokoelmissa. Tästä lajista kehittyneitä muunnoksia ja nimettyjä lajikkeita, pallohortensioita, on Suomessa kuitenkin viljelty jo pitkään.
Tunnetuin pallohortensialajike 'Grandiflora' löydettiin luonnosta Ohiossa 1900. Se on kerrannainen pensas, jonka pallomaiset kukinnot ovat läpimitaltaan 10–18 cm. Myös 'Annabelle'-lajike on löydetty luonnosta, Anna-nimiseltä paikkakunnalta Illinoisin osavaltiossa. 'Annabellen' kukinnot ovat näyttäviä, jopa yli 20 cm läpimitaltaan.
Pallohortensioiden talvenkestävyyttä pidetään keskimäärin heikohkona. Mustilassakin ne kasvavat enemman tai vähemmän perennamaisena paleltuen talvisin latvoistaan. Tämä ei onneksi haittaa kukintaa, sillä kukinnot kehittyvät saman vuoden versojen päihin. Puutarha- ja puistoistutuksissa pallohortensiat leikataan yleensä vuosittain alas. Kohtuullinen oksamäärä takaa suuret kukinnot.
Pallohortensioiden nimistössä on epätäsmällisyyttä ja lajikkeiden nimet ovat monesti sekaisin. Valtavakukintoinen 'Annabelle' yleensä kuitenkin erottuu helposti joukosta.