Castanea dentata – amerikankastanja

Amerikankastanja oli laajimmalle levinnyt Pohjois-Amerikan kolmesta kastanjalajista, ja se oli yksi metsien peruskasveista erityisesti Appalakkien eteläosissa, joissa se kehittyi valtaviksi puiksi. Runsaat kastanjasadot tarjosivat ravintoa ihmisille ja eläimille. Tilanne muuttui, kun aasialaisperäinen sienitauti kastanjansurma (Cryphonectria parasitica) lähti 1904 leviämään ja aiheutti valtavat tuhot kastanjametsissä, joiden vastustuskyky uutta patogeenia kohtaan oli heikko. Tuho viimeisteltiin laajoilla hakkuilla, jotka lienevät hävittäneet paljon taudille vastustuskykyisiäkin puuyksilöitä.

Nykyisin kastanjametsistä on jäljellä vain rippeitä, ja tyypilliset kastanjat ovat pensasmaisia juurivesoja, jotka sortuvat kastanjansurmaan ennen järeytymistään. Vastustuskykyisiä yksilöitä on pyritty keräämään ja lisäämään kastanjan palauttamiseksi metsiin. Toinen linja on ollut risteyttäminen aasialaisten kastanjoiden kanssa, ja kolmas keino geenimanipulaatio. Näistä kaikista on saatu lupaavia tuloksia, mutta kastanjan paluu itäisen Pohjois-Amerikan metsiin ei vielä ole lähitulevaisuuden näköpiirissä.

Tällä hetkellä suurimmat amerikankastanjat kasvavat luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolella istutuksissa, jotka ovat niin eristyksissä, että ovat säästyneet taudilta, mm. Kanadassa ja Yhdysvaltain länsiosissa sekä Euroopassa. Suomessakin amerikankastanjaa on satunnaisesti istutettu, ja lämpimillä paikoilla se on saavuttanut kukintakoon mm. Tammisaaressa. Amerikankastanja kestää kovia pakkasia, mutta vaatii lämmintä kasvukautta, ja ilmaston lämpeneminen parantaa sen menestymismahdollisuuksia Suomessa.

Mustilassa Amerikankastanjaa on viljelty 2017 siemenkeruumatkasta lähtien, ja näitä puita kasvaa hyvin menestyvänä mm. Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa. Mustilassa amerikankastanjalle sopivia istutuspaikkoja on ollut vaikea löytää. On jouduttu istuttamaan melko varjoisille paikoille, joissa osa taimista on menetetty hitaan kasvun seurauksena. Tästä huolimatta osa niistä näyttää merkkejä hitaasta kehittymisestä. Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa samat keruut ovat menestyneet erinomaisesti. Kastanjapuut saavuttavat optimaalisen talvenkeston vasta isommassa koossa.

(JS 2.7.2024)

Suomenkielinen nimi
Amerikankastanja
Heimo
Fagaceae
Suku
Castanea
Laji
dentata
Koko
Optimioloissa jopa 40 metriä. Suomessa jää pienehköksi puuksi.
Kotipaikka
Pohjois-Amerikan itäosat erityisesti Appalakeilla ja niiden lähiseuduilla.
Alkuperä
Mustilassa kasvavat puut ovat peräisin Etelä-Appalakeilta Rabun Baldinja Scaly Mountainin huipuilla kasvavista jäännepuista sekä Michiganissa ja Wisconsinissa sijaitsevista, kastanjansurmalta säästyneistä istutuksista.
Kuvaus
Kastanjoiden suvun kookkain laji. Kasvaa hyvällä kasvupaikalla nopeasti majesteettiseksi suureksi puuksi, joka tuottaa runsain määrin pienehköjä mutta herkullisia kastanjoita. Kukinta keskikesällä muiden kastanjoiden tapaan.
Kasvupaikka
Suomen oloissa mahdollisimman lämmin ja valoisa kasvupaikka hyvin läpäisevässä, rehevässä, happamanpuoleisessa maassa, mieluiten rinteessä.
Menestyminen
Vyöhykkeet I(–II). Kestävyys paranee taimen saadessa kokoa. Menestymistä auttaa keinotekoinen esikasvatus isossa astiassa hyvin salaojitetussa kasvatusmassassa noin 100–150 cm mittaan ennen istutusta.
Ryhmittely
Lehtipuut ja -pensaat
Castanea dentata, Rabun Bald