Amerikan mantereen ainoa pyökkilaji kasvaa yleisenä laajalla alueella Pohjois-Amerikan itäosissa ja muodostaa yleensä sekametsiä mm. sokerivaahteran (Acer saccharum) ja keltakoivun (Betula alleghaniensis) kanssa. Sileän runkonsa ja peittävän lehdistönsä puolesta amerikanpyökki muistuttaa eurooppalaista sukulaistaan (F. sylvatica). Amerikanpyökin lehdet ovat kuitenkin suuremmat ja pidemmät ja runko hieman vaaleamman harmaa, eikä se kasva yhtä kookkaaksi kuin euroopanpyökki.
Mustilan kokemusten perusteella amerikanpyökkiä voidaan pitää ilmastollisesti euroopanpyökkiä kestävämpänä. Etelärinteen yksinäinen amerikanpyökki selvisi niin sotatalvista kuin 1980-luvun pakkasistakin vahingoittumattomana, kun taas lähellä kasvavat euroopanpyökit paleltuvat kylminä talvina lumirajaan saakka. Amerikanpyökki on Suomessa viljeltynä hyvin harvinainen ja vanhoja puita on tiedossa vain muutamia. Näiden talvenkestävyys on kuitenkin ollut niin hyvä, että lajilla voisi olla laajempaakin käyttöä Etelä-Suomen puistoissa ja puutarhoissa.
Arboretum Mustila on etsinyt kestäviä amerikanpyökin siemenlähteitä luontaisen levinneisyysalueen pohjoisosista keruumatkoilla 1996 ja 2002. Keruueristä kasvatetut taimet ovat menestyneet hyvin istutettuna riittävän reheville ja metsäisille kasvupaikoille, mutta avoimilla, alavilla paikoilla kärsineet keväthalloista ja kasvaneet hitaasti.
