Prunus avium - imeläkirsikka

Imeläkirsikka on yleensä juurivesaton hedelmä- ja metsäpuu, joka kasvaa kotipuutarhoista tuttua hapankirsikkaa kookkaammaksi, Suomenkin oloissa runkojohteiseksi 5–10 metriä korkeaksi puuksi. Sen runko on punaruskea- ja kiiltäväkuorinen, poikittaisjuovien koristama, ja kuoren uloin kerros irtoaa poikittaisina suikaleina. Oksat siirottavat yläviistoon eivätkä riipu kuten hapankirsikalla. Imeläkirsikka kukkii lehtien puhkeamisen aikaan valkoisin sarjakukinnoin. Hedelmä on yleensä tummanpunainen, joskus keltainen tai lähes musta, makea tai hapahko. Luonnonkasveilla marjat ovat noin sormenpään kokoisia, mutta hedelmäpuiksi valituilla lajikkeilla huomattavasti suurempi. Juuri näitä kirsikoita myydään kesäisin Suomenkin toreilla; tosin ne on yleensä tuotu Etelä-Euroopasta tai Turkista.

Imeläkirsikka on melko talvenarka Suomessa. Sitä voidaan varmuudella suositella kasvatettavaksi ainoastaan Ahvenanmaalla ja etelärannikolla, mutta joitakin lupaavia menestymistietoja on saatu sisämaastakin. Mustilaan 1990-luvulla Keski-Ruotsista saadusta koe-erästä on jäljellä nykyisin viisi komeaa puuta.

Jo Ruotsissa on puuseppien tarvepuuksi kasvavia, kunnolla runkopuumaisia imeläkirsikkapuita metsiköiksi asti. Hedelmänviljelytarpeisiin on imeläkirsikasta kehitetty satojen vuosien aikana sadoittain hedelmiltään ja muilta ominaisuuksiltaan erilaisia kirsikkatyyppejä, joista kestävimpiä voidaan meilläkin yrittää kasvattaa hedelmäpuina. Suomessa kyseeseen tulevat lähinnä kestävimmät ruotsalaiset, balttilaiset, valkovenäläiset ja venäläiset jalosteet.

Suomenkielinen nimi
Imeläkirsikka (makeakirsikka, linnunkirsikka)
Heimo
Rosaceae
Suku
Prunus
Laji
avium
Koko
5–10 m.
Kotipaikka
Kasvaa luontaisena ja/tai villiytyneestä kotoutuneena Euroopassa, Suomea eteläisemmillä alueilla (Keski-Ruotsiin saakka) hyvin laajasti, kasvualueen ulottuessa mm. läntiseen Siperiaan, eteläiseen Turkestaniin ja Pohjois-Iraniin.
Kuvaus
Hyvin menestyessään kunnon puuksi kasvava, yksikotinen, hyönteispölytteinen, juurivesaton ja oraton hedelmä- ja tarvepuu puusepäntarpeisiin. Hyvin paljon käytetty perusrunko jalonnettaessa monenlaisia Prunus-suvun puuvartisia. Lehdet päältä himmeitä.
Kasvupaikka
Aurinkoinen, tuore, runsasravinteinen. Pitää kalkista maaperässä, mutta ei savimaasta.
Menestyminen
Tavallisesti vyöhykkeet Ia (Ib), mutta jotkut lajikkeet ja alkuperät kestävämpiä.
Ryhmittely
Lehtipuut ja -pensaat
prunus_avium_kukka_jreinikainen.jpg