Pohjoisamerikkalaisen mustajalopähkinän pohjoisimmat luontaiset esiintymät ovat Suurten järvien alueen eteläosissa. Se on jalopähkinälajeista kaikkein pitkäikäisin ja suurikasvuisin. Se saavuttaa usean sadan vuoden iän ja parhailla kasvupaikoilla jopa 50 metrin pituuden. Sillä on pitkä, suora runko ja se säilyttää ylvään runkomaisen olemuksen myös vanhana.
Mustajalopähkinän lehdet ovat kiiltävät, pienemmät ja runsaslukuisemmat kuin muilla jalopähkinöillä. Sen hedelmä on paksu- ja rosokuorinen, lähes pyöreä syötävä pähkinä. Kotiseudullaan se tuottaa sekä syötäviä pähkinöitä että kaunista, kallisarvoista puutavaraa. Pähkinöiden tuotantoon on valittu ohutkuorisia lajikkeita.
Suomessa kasvaa mustajalopähkinöitä vanhastaan vain joitain yksilöitä. Mustilaan on hankittu vuodesta 1993 alkaen mustajalopähkinän siementä sen luontaisen levinneisyysalueen pohjoispuolisilta viljelmiltä, ja näistä eristä kasvatetut taimet ovat osoittaneet poikkeuksellista talvenkestävyyttä. Nuoret puut ovat saavuttaneet jo kohtalaista näyttävyyttä muun muassa Arboretumin pihapiirissä ja Pohjoisrinteen tienvarressa taimipellon laidassa.
