Prunus ussuriensis - ussurinluumu

Ussurinluumu on mystinen kasvi, jonka kuvausta ei ole ihan noin vain luettavissa kirjallisuudesta. Kuitenkin jo kauan on Kaukoidässä tunnettu hedelmäpuu tällä nimellä. Sitä tai sen kaltaisia luumupuita on lisätty siemenistä ja viljelty hyvin pitkään lähellä korealaisten ja kiinalaisten asumusten raunioita Ussurin alueella ja Yalu-joen laaksossa. Ussurinluumu muistuttaa suuresti japaninluumua (P. salicina). Amerikkalaiset ovat ottaneet viljelykseen japaninluumun lajikkeen nimeltä 'Mandshurica', jonka kuvaus vastaa pitkälti ussurinluumua.

 Kirjallisuus- ja kasvupaikkatietojen perusteella ussurinluumu on erittäin kylmänkestävä. Jo 1900-luvun alkukymmeninä puiden on ilmoitettu talvehtineen useampia talvia ja kukkineen erittäin kylmällä Irkutskin tasangolla ja Transbaikaliassa Venäjällä. Myöhemmin sitä on myös käytetty risteytyksessä talvenkestävien hybridiluumujen jalostamiseen.

Mustilassa kokeillut ussurinluumut eivät ole kasvaneet kovin hyvin. Kenties kyseessä on liian mantereinen kasvi, jonka elämää epävakaat kevät- ja syyssäät suuresti haittaavat. Toisaalla Suomessa se on tehnyt hedelmiäkin, mutta kaikkiaan ussurinluumun viljelykokemuksia on meillä vielä melko vähän.

 

Suomenkielinen nimi
Ussurinluumu
Heimo
Rosaceae
Suku
Prunus
Laji
ussuriensis
Koko
5–10 m, Suomessa alle 5 m.
Kotipaikka
Ei tunneta luonnossa mutta todella kauan viljelty ja esiintyy villintyneenä hyvin vanhojen asuinpaikkojen liepeillä Kaukoidässä.
Kuvaus
Lehtien puhkeamisen aikoihin kukkiva puu, jonka kellanvihreä tai hieman punertava hedelmä kypsyy syyskuussa.
Kasvupaikka
Aurinkoinen, ravinteikas ja kalkkipitoinen, ei kovin kuiva. Sietää mainiosti hiekkaa ja soraa, mutta välttävästi savea. Mantereisena, varhain keväällä heräävänä kasvina viihtynee parhaiten pohjoisrinteillä ja rakennusten pohjoispuolilla, jotka eivät lämpiä liian varhain keväällä.
Menestyminen
Vyöhykkeet (I–IV), kokemuksia kaivataan lisää.
Ryhmittely
Lehtipuut ja -pensaat