Valeatsaleat ovat niin läheistä sukua atsaleoille, että niitä on äskettäin ehdotettu vietäväksi samaan sukuun. Kukattomana pensas on hyvin atsalean näköinen. Kukat ovat kuitenkin pieniä, punertavia ja kellomaisia, enemmän mustikan kuin atsalean kukkia muistuttavia. Lehdet ovat sinertävänvihreitä, tahmeita ja voimakkaan tuoksuisia ja kasvavat kauniina kiehkuroina. Ne saavat oranssinruskean syysvärin ja karisevat talveksi.
Luontaisesti ruostevaleatsalea kasvaa Pohjois-Amerikan länsiosien vuoristometsissä, varjoisissa märissä paikoissa. Suomessa se kannattaa istuttaa kuten alppiruusut, ilmavaan, happamaan, turvepitoiseen maahan. Riittävän hyvän alkuperän pitäisi kestää hyvin koko Etelä-Suomessa. Mustilan valeatsaleat on tuotu Kanadan Brittiläisestä Kolumbiasta siemeninä 1995 ja viihtyvät hyvin Tuijalaaksossa lammen liepeillä melko kosteassa paikassa.
Quinault-intiaanit uskoivat, että nainen saa miehen rakastumaan itseensä heiluttamalla haaroittunutta valeatsalean oksaa.
