Kasvitieteilijä Pietari Kalm toi 1700-luvulla Amerikan tutkimusmatkaltaan Suomeen aitaorapihlajan, joka edelleen on Suomen yleisimmin viljelty orapihlajalaji ja erityisen suosittu leikattuna aitana. Muissa maissa tätä lajia ei kaupallisesti viljellä, mutta Suomessa se oli 1950- ja 1960-luvuilla eniten myyty puuvartiskasvi. Tuolloin sitä käytettiin myös pallon muotoon leikattuna pikkupuuna.
Aitaorapihlajan suosiota leikattuna aitana selittää osaltaan sen tiheä ja pysty kasvutapa ja erinomainen talvenkestävyys lähes koko maassa. Laji on kuitenkin hyvin kaunis myös kasvaessaan leikkaamattomana leveäksi pensaaksi tai pieneksi puuksi, jolloin se tekee runsaasti kukkia ja marjoja. Orapihlajat kukkivat kesäkuussa valkoisin kukinnoin. Tuuhean lehvästön lomassa piilevät pitkät, pistävät piikit, ja vielä myöhään syksyllä, lehtien jo pudottua, oranssinpunaiset marjat edelleen koristavat pensasta.
Mustilassa aitaorapihlajaa kasvaa satunnaisesti pieninä, vapaasti kasvavina yksittäispuina, jotka ovat kauniisti kukkivia. Vanhemmiten niille kehittyy orapihlajille tyypillinen maalauksellinen latvus.