Prunus armeniaca – aprikoosi

Aprikoosi on kotoisin muinaisen Silkkitien itäpäästä, Kiinasta ja viimeisimpien tietojen mukaan erityisesti Keski-Aasiasta nykyisten Kazakstanin, Kirgisian, Tadzikistanin ja Uzbekistanin vuoristoista. Ajatuksen aprikoosin alkuperästä esitti ensimmäisenä Nikolai Vavilov 1940, mutta se on todennettu tuorein molekyyligeneettisin tutkimuksin. Eurooppaan aprikoosin lienevät tuoneet Aleksanteri Suuren sotajoukot 300 eaa, siis jo ennen varsinaisen Silkkitien syntyä.

Aprikoosien sukuun kuuluu useita lajeja. Tärkeimpinä tarha-aprikoosin (Prunus armeniaca) lähisukulaisina pidetään mantsurianaprikoosia (P. mandshurica) ja pensasmaista siperianaprikoosia (P. sibirica). Kumpaakin on käytetty kestävämpien aprikoosien jalostuksessa. Vaikutelma on, että P. armeniacan perimä on populaatiotasolla hyvin monipuolinen, kun taas nämä lähisukulaiset ovat sopeutuneet rajoittuneempiin olosuhteisiin ja ovat perimältään kapeampia. Suomea lähimpänä aprikooseja on jalostettu Latviassa, Puolassa, Saksassa ja Moskovassa.

Mustilaan 2023 istutetut aprikoosit koostuvat pääosin siementaimista, mutta mukana on muutamia jalonnettuja lajikkeita Kanadasta ja Venäjältä. Siementaimet ovat peräisin Haapastensyrjässä 2013-2020 tehdystä tunnelikokeesta, jonka avulla enimmäkseen moskovalaista perua olleista aprikoosilajikkeista tuotettiin runsaasti vapaapölytteisiä siemeniä.

Aprikoosinjalostuksen Moskovassa aloitti Aleksei K. Skvortsov 1950-luvulla, ja viimeiset 40 vuotta mukana on ollut Larisa A. Kramarenko. Ensimmäiset lajikkeet rekisteröitiin 2000-luvulla, ja ne edustanevat 5. tai 6. moskovalaista puusukupolvea. Ainakin osittain moskovalaisten puiden siemenalkuperä on Keski-Aasiassa, mutta monipolvisen ja vapaapölytteisen jalostuksen takia lajikkeiden perimää ei tarkasti tunneta.

Aprikoosien ei tavallisesti uskota menestyvän Suomessa. Haapastensyrjän siemensadosta kasvatetut, 2017 avomaalle Vantaalle istutetut puut ovat kuitenkin tuottaneet satoa jo kolmena peräkkäisenä vuonna 2022-2024. Kangasalle (pohjoisinta II-vyöhykettä) samaan aikaan istutetut puut ovat antaneet satoa 2022 ja 2024.

Mustilan Ketunmäen yli 200 aprikoosipuuta on istutettu 2023. Jo nyt näkyy, että osa niistä kesti kylmän talven 2023-24 erinomaisesti. Näillä näkymin jo lähivuosina on odotettavissa ensimmäinen aprikoosisato. Mustilaan huonosti sopeutuvat yksilöt poistetaan vähitellen, ja parhaiden jäljellejääneiden puiden pölyttyessä keskenään saadaan aikaiseksi uusi, taas astetta paremmin Suomeen sopeutuva aprikoosisukupolvi.

(Tuomas Haltia 5.11.2024)

Suomenkielinen nimi
aprikoosi
Heimo
Rosaceae, ruusukasvit
Suku
Prunus
Laji
armeniaca
Koko
Täysikokoisena Suomessa 3–5(–10?) m puu.
Kotipaikka
Keskiaasialaisista luonnonkasveista viljelyssä muotoutunut.
Alkuperä
Mustilaan 2023 istutettujen puiden siemenlisäyslähde Haapastensyrjässä sijainnut muovitunnelikoe, jossa kasvaneet eri alkuperistä mutta pääosin Venäjältä peräisin olevat emopuut pääsivät vapaasti pölyttymään keskenään.
Kuvaus
Varhaiskeväällä valkoisin tai vaaleanpunaisin kukin kukkiva, elo-syyskuussa pyöreitä herkullisia hedelmiä tuottava pikkupuu.
Kasvupaikka
Kasvaa parhaiten lämpimillä paikoilla hyvän läpäisevässä, rehevässä rinteessä tai kohopenkki-istutuksena. Satoa tulee varmimmin lämmittämittömissä kasvihuoneissa, mutta siemenlisätyt puut kypsyttävät hedelmänsä jo noin 1000 astepäivän lämpösumman kohdalla, I-II-vyöhykkeillä siis elokuun aikana - kunhan vain varret ja kukkasilmut ehtivät edeltävänä syksynä valmistautua talveen.
Menestyminen
Alkuperästä ja yksilöstä riippuen (kuten niin usein!). Parhaat koepuut ovat tuottaneet satoa Kangasalla II- ja III-vyöhykkeen rajalla. Omajuuriset puut menestyvät Suomessa paremmin kuin ympätyt.
Ryhmittely
Lehtipuut ja -pensaat
Satoa tuottavia aprikooseja avomaalla Vantaalla