Sambucus racemosa - terttuselja

Vaikka terttuseljaa tavataan melko yleisenä Suomessa Oulun korkeudelle asti, se ei kuulu Suomen alkuperäiseen kasvistoon, vaan tuotu Keski-Euroopasta satoja vuosia sitten. Viimeisen sadan vuoden aikana se on levinnyt puutarhoista luontoon ja vakiintunut.

Terttuselja on vanhojen pihapiirien kasvi, joka viihtyy rehevillä paikoilla. Lehdet haisevat kosketettaessa epämiellyttävältä, mutta muutoin terttuselja on monin tavoin viehättävä pensas.

Lehdet puhkeavat keväällä ruskeanpunertavina, kukkanupun johdattamina, punavioleteista silmuista. Kellanvalkoiset kartiomaiset kukkatertut koristavat pensasta alkukesällä, ja syksyllä kypsyvät kiiltävänpunaiset mutta pahanmakuiset ja lievästi myrkylliset marjat. Marjat maistuvat linnuille, jotka huolehtivat nykyisin pensaan levittämisestä, sillä puutarhoihin sitä ei nykyisin juuri istuteta. Nopeakasvuinen terttuselja sopii kyllä hyvin suojapensaaksi. Vanhemmiten se kasvaa kauniin katosmaiseksi, ellei lumi murra oksia nurin. Lumenmurroista ja leikkaamisesta pensas toipuu hyvin.

Suomenkielinen nimi
Terttuselja
Heimo
Caprifoliaceae
Suku
Sambucus
Laji
racemosa
Koko
2–3 m.
Kotipaikka
Etelä- ja Keski-Eurooppa, nykyään levinnyt miltei koko Eurooppaan ja Luoteis-Aasiaan.
Kuvaus
Pystykasvuinen pensas, lehti 3–7-lehdykkäinen, silmut punavioletit, kellanvalkoiset kukat kartiomaisessa huiskilossa. Punaiset marjat, joissa tunnusomainen tympeä tuoksu. Ei merkittävää syysväriä.
Kasvupaikka
Aurinko–puolivarjo, keski- tai runsasravinteinen, tuore–kostea, myös savinen.
Menestyminen
Vyöhykkeet I–VI. Saa lehtiinsä herkästi härmää, joka ei kuitenkaan tunnu rasittavan pensasta.
Ryhmittely
Lehtipuut ja -pensaat
sambucus_racemosa_kukka_jreinikainen.jpg