Maackia amurensis - maakkia

Maakkia on pieni, sileä- ja harmaaoksainen puu, joka ilahduttaa keväällä kiiltävän hopeanharmaakarvaisina puhkeavilla lehdillään ja heinäkuussa kukkiessaan. Pystyt, tähkämäiset, vihertävänvalkoiset kukinnot tuoksuvat miellyttävästi ja ovat myös mehiläisten mieleen. Syysväri on erikoinen, kaunis kellanruskea.

Maakkia kasvaa kotiseudullaan Itä-Aasiassa tuoreissa, runsasravinteisissa jokilaaksojen rinnemetsissä ja rantametsissä yhdessä koreansembran (Pinus koraiensis) ja lehtipuiden kanssa. Maakkia kehittyy komeimmilleen valoisalla, avoimella kasvupaikalla, mutta mannerilmaston kasvina se puhkeaa lehteen aikaisin ja keväthallojen aikaan hyötyy kevyestä varjostuksesta ja suojapuustosta. Muiden hernekasvien (Fabaceae) tapaan sen juuristo kykenee sitomaan typpeä suoraan ilmasta, ja lehtikarikkeella on maataparantava vaikutus.

Maakkiaa on viljelty Suomessa vain kasvitieteellisissä kokoelmissa, joissa se kuitenkin on menestynyt hyvin, Mustilassakin jo sadan vuoden ajan. Arboretumiin 1995 Venäjän Kaukoidästä saatu uusi alkuperä näyttää olevan vielä parempi talvenkestoltaan ja kukkii pari viikkoa vanhoja puita aiemmin. Maakkia on hyvä esimerkki siitä, miten saman puulajin menestymisessä ja käyttäytymisessä on eroja alkuperästä riippuen.

Suomenkielinen nimi
Maakkia
Heimo
Fabaceae
Suku
Maackia
Laji
amurensis
Koko
3–6 m puu.
Kotipaikka
Koillis-Kiina, Korea, Venäjän Kaukoitä. Japanissa kasvaa muunnos var. buergheri.
Kuvaus
Eksoottisimpia ja näyttävimpiä kukkivia koristepuita, joita Suomessa voi viljellä. Kaunis parilehdykkäinen lehdistö ja vihertävänvalkoiset kukat.
Kasvupaikka
Valoisa kasvupaikka, tuore, runsasravinteinen, läpäisevä humusmaa.
Menestyminen
Vyöhykkeet (I) II–IV, vaihtelee eri alkuperillä.
Ryhmittely
Lehtipuut ja -pensaat