Tätä puuta ei ensi silmäyksellä uskoisi vaahteraksi: lehdet muodostuvat apilanlehtien tapaan kolmesta pienestä lehdykästä. Mantšurianvaahtera on ensimmäisiä syysvärin saavia puita Arboretumissa. Parhaimmillaan syysväri on viininpunainen, jopa violetti. Mantšurianvaahteran latvus on persoonallisesti kaarevaoksainen ja ylöspäin levenevä. Vanhoja puita kasvaa Etelärinteen länsipäässä, nuorempia myös Pähkinärinteessä Puistokahvilan lähistöllä.
Mantšurianvaahtera on kotoisin Itä-Aasiasta vuoristoisilta alueilta, ja sitä myös viljellään Kiinassa koristepuuna. Länsimaissa se on lähinnä kasvitieteellisten kokoelmien harvinaisuus, vaikka se on koristeellinen ja vaikuttaa hyvin talvenkestävältä. Runsaamman käytön esteenä on paitsi tietämättömyys myös lisäämisen haastavuus. Muiden kolmilehtisten vaahteroiden tapaan mantšurianvaahterankin siemeniä ympäröi paksu kova kuori ja kylvösten itämistä on odotettava kärsivällisesti jopa useita vuosia.
