Pterocarya rhoifolia - japaninsiipipähkinä

Jalopähkinäkasveihin (Juglandaceae) kuuluvalla siipipähkinällä on näyttävät, saarnimaiset lehdet ja pitkät, roikkuvat hedelmänorkot, joihin siipipalteiset pähkinät ovat kiinnittyneet. Siipipähkinän pähkinöissä on syötävää tuskin enempää kuin kotoisen mäntymme (Pinus sylvestris) siemenissä, eivätkä ne muistuta juuri nimeksikään serkkujaan saksanpähkinää (Juglans regia) tai pekaania (Carya illinoensis). Koristeelliset norkot kuitenkin antavat puulle loppukesästä hyvin omaleimaisen ilmeen. Ruskistuvat siemennorkot pysyvät puussa vielä pitkään lehtien putoamisen jälkeen.

Aasialaisen sukunsa kahdeksasta lajista japaninsiipipähkinä on yksi kestävimmistä. Se on kuitenkin arka keväthalloille. Hallaöinä lehdet hyvin helposti paleltuvat ja mustuvat. Japaninsiipipähkinä viihtyy ravinteikkaalla, kostealla ja syvämultaisella kasvupaikalla. Eteläisimmässä Suomessa se menestyy ilmeisesti melko hyvin myös kosteassa, savipitoisessa maassa. Puut ovat komeimmillaan pihojen ja puistojen suojaisilla paikoilla, kuten rakennusten seinustoilla, metsän reunassa tai erityisesti veden äärellä kasvaessaan.

Suomenkielinen nimi
Japaninsiipipähkinä
Heimo
Juglandaceae
Suku
Pterocarya
Laji
rhoifolia
Koko
8–16 m.
Kotipaikka
Japani, Kiinan itäosat.
Kuvaus
Kesävihanta, usein monirunkoinen puu. Kookkaat, pariliuskaiset lehdet ja pitkät, roikkuvat hedelmänorkot, joissa siivellisiä pähkinöitä.
Kasvupaikka
Aurinkoisilla paikoilla keski- tai runsasravinteisilla, tuoreilla tai kosteilla rinnemailla, joilla pohjaveden saanti on turvattu.
Menestyminen
Vyöhykkeet I–II (III). Erittäin hallanarka lehtien puhjettua.
Ryhmittely
Lehtipuut ja -pensaat
pterocarya_rhoifolia_jreinikainen.jpg
Location