Mongoliantammi (Q. mongolica) kasvaa laajalla alueella Itä-Aasiassa ja siitä on kuvattu useita alalajeja ja muotoja, joita toisinaan on pidetty itsenäisinäkin lajeina. Suomessa parhaiten on menestynyt mereinen alalaji japanintammi, sillä se kestää paremmin epävakaata ja vaihtelevaa ilmastoa. Pohjoiset alkuperät Hokkaidon ja Sahalinin saarilta kestävät myös kovia pakkasia. Mustilassa niitä on istutettu muun muassa Pohjoisrinteelle Japaniksi kutsutulle alueelle.
Japanintammi (subsp. crispula) kasvaa luontaisena Japanin kaikilla pääsaarilla ja myös niiden pohjoispuolella Sahalinilla ja Kuriileilla. Mantereella kasvaviin mongoliantammiin verrattuna japanintammi on monella tapaa laadukkaampi. Se on nopeakasvuinen ja suorarunkoinen ja lähtee kasvuun niin myöhään, etteivät keväthallat yleensä uhkaa uutta kasvua. Terhoja kehittyy runsaasti jo nuoriinkin puihin. Lehvästö saa kauniin punaisen tai keltaruskean syysvärin ennen muita meillä menestyviä tammilajeja, mikä myös kielii sopeutumisesta kylmään ilmastoon.
