Quercus mongolica subsp. crispula - japanintammi

Mongoliantammi (Q. mongolica) kasvaa laajalla alueella Itä-Aasiassa ja siitä on kuvattu useita alalajeja ja muotoja, joita toisinaan on pidetty itsenäisinäkin lajeina. Suomessa parhaiten on menestynyt mereinen alalaji japanintammi, sillä se kestää paremmin epävakaata ja vaihtelevaa ilmastoa. Pohjoiset alkuperät Hokkaidon ja Sahalinin saarilta kestävät myös kovia pakkasia. Mustilassa niitä on istutettu muun muassa Pohjoisrinteelle Japaniksi kutsutulle alueelle.

Japanintammi (subsp. crispula) kasvaa luontaisena Japanin kaikilla pääsaarilla ja myös niiden pohjoispuolella Sahalinilla ja Kuriileilla. Mantereella kasvaviin mongoliantammiin verrattuna japanintammi on monella tapaa laadukkaampi. Se on nopeakasvuinen ja suorarunkoinen ja lähtee kasvuun niin myöhään, etteivät keväthallat yleensä uhkaa uutta kasvua. Terhoja kehittyy runsaasti jo nuoriinkin puihin. Lehvästö saa kauniin punaisen tai keltaruskean syysvärin ennen muita meillä menestyviä tammilajeja, mikä myös kielii sopeutumisesta kylmään ilmastoon.

Suomenkielinen nimi
Japanintammi
Heimo
Fagaceae
Suku
Quercus
Laji
mongolica
Alalaji (ssp.)
crispula
Koko
Luonnossa jopa 30 m. Suomessa jää todennäköisesti matalammaksi.
Kotipaikka
Venäjän Kaukoitä, Korea, Japani.
Kuvaus
Yksirunkoinen, latvukseltaan epäsäännöllinen, kesävihanta, juurivesaton, yksikotinen ja tuulipölytteinen puu. Pitkittäisuurteinen harmaa runko ja mustat tai punertavat oksat. Lehdet ovat jopa 23 cm pituisia ja 11 cm leveitä, pyöristynein, matalahkoin liuskoin. Voi elää jopa 800-vuotiaaksi.
Kasvupaikka
Aurinkoinen ja keski- tai runsasravinteinen kasvupaikka. Hapan ja tuore kasvualusta. Näyttää sietävän myös savimaata.
Menestyminen
Vyöhykkeet I–III. Riippuu alkuperästä.
Ryhmittely
Lehtipuut ja -pensaat
Quercus mongolica ©jr
Location