Majesteettiset hikkorit kuuluvat jalopähkinöiden (Juglans) ohella jalojen lehtipuiden aatelisiin. Pohjois-Amerikan itäosissa ne ovat arvostettuja puita sekä komean olemuksensa että arvokkaan puuaineksensa vuoksi. Hikkorien kovaa, lujaa ja taipuisaa puuainesta käytetään puusepäntöissä, työkalujen, jousien ja suksienkin valmistuksessa, ja savustuksessa ja grillauksessa hikkoripuuta pidetään aivan ensiluokkaisena. Jotkut hikkorilajit tuottavat maukkaita pähkinöitäkin. Näistä tunnetuin on pekaani (Carya illinoensis).
Karvashikkori on suvun lajeista pohjoisimmaksi levinnyt, aina Kanadan eteläosiin saakka. Se on myös yksi harvoista Suomessa kasvatetuista hikkoreista, sillä Arboretum Mustila toi sen siemeniä Suomeen useaan otteeseen keruumatkoilla 1990-luvulla. Karvashikkorin pähkinät ovat nimen mukaisesti hyvin kitkeriä eivätkä kelpaa syötäväksi. Puu on kuitenkin hikkoriksi nopeakasvuinen ja helppo kasvatettava, ja kehittymässä komeiksi puiksi paitsi Mustilassa myös usean harrastajan pihoilla Etelä-Suomessa. Värikäs yksityiskohta ja samalla hyvä tuntomerkki ovat rikinkeltaiset, suomuttomat talvisilmut.
