Japaninlaikkuköynnöksen lehdet ovat tummanvihreät, paksut ja kiiltävät eikä niissä ole laikun laikkua. Vierasperäisen kasvin harhaanjohtavalla nimellä on kuitenkin johdonmukainen selitys: ensimmäiset Suomeen tuodut Actinidia-suvun kasvit olivat kiinanlaikkuköynnöstä (A. kolomikta), jonka lehdissä on komeita valkoisia laikkuja.
Japaninlaikkuköynnös on yleensä kaksikotinen, voimakaskasvuinen köynnös. Sen karvattomat hedelmät ovat viinirypäleen kokoisia ja niitä voi kutsua kiivimarjoiksi, sillä niitä ei ole tarpeen kuoria varsinaisen kiivihedelmän (A. deliciosa) tapaan. Japaninlaikkuköynnöstä viljellään varsinkin alueilla, joilla oikea kiivi ei menesty. Täysikasvuinen köynnös voi tuottaa satoa 30–40 kg jopa Suomen oloissa.
Japaninlaikkuköynnös menestyy eteläisimmässä Suomessa, vaikkakaan kasvukausi ei yleensä riitä hedelmien kypsymiseen. Tavallisimmin on myynnissä 'Issai'-niminen yksikotinen lajike, joka on talvenkestoltaan yksi heikoimmista. Riittävän kylmiltä vuoristoseuduilta peräisin olevat luonnonalkuperät ehtivät Etelä-Suomen oloissakin kypsyttää marjansa lokakuun alkupuolella ennen pakkasia.
Vaikkei marjoja saisikaan, köynnöksen lehdistö on kaunis ja kukat sievät. Versot voivat meilläkin kesän aikana kasvaa pitkälle yli metrin. Jo näistä ominaisuuksista syntyy viljelynarvoinen köynnös.