'Bougie' on kesähortensian (H. bretschneideri) Arboretum Mustilasta löytynyt hyvin erikoinen muoto, jonka pitkänomaisissa, riippuvissa kukinnoissa on paljon kerrannaisia laitakukkia. Kukissa voi nähdä viitteitä ihmeköynnöksen (Bougainvillea) kukintoihin, josta lajikenimi 'Bougie' onkin johdettu.
Keski- ja Itä-Euroopan vuoristoalueilla yleinen saksanpihta on monelle tuttu kuusipuu perinteisestä saksalaisesta joululaulusta "O Tannenbaum". Tuuheat oksat ja säännöllinen kasvutapa ovat tehneet siitä suositun koristepuun keskieurooppalaisissa puistoissa ja pihoissa.
Mustilan Alppiruusulaaksossa saa ripauksen aidon pyökkimetsän tunnelmaa. Alppiruusulaakson lämpimässä, multavassa maassa ja muun puuston suojassa yksi komea euroopanpyökki ja pari pienempää pärjäävät paremmin kuin Etelärinteellä, missä pyökit paleltuvat maahan asti kylminä talvina.
1. Arboretumin toimisto ja Puistokahvila
2. Tallinvintti (museo)
3. Mustila Puutarhan taimimyymälä (aiemmin Mustilan taimitarhat)
4. Mustila Viini ja Viinitupa
Pirunnuija on Pohjois-Amerikan länsirannikon lauhkeiden sademetsien laji, joka viihtyy vanhojen varjoisten havupuiden siimeksessä. Kotiseudullaan se on jopa viisimetriseksi kohoava pystykasvuinen pensas, joka leviää hitaasti laajaksi kasvustoksi. Pensaalla on versojen latvoissa koristeelliset, isot ja sormihalkoiset lehdet ja syksyllä näyttävät punaiset marjatertut.
Punahuisku on kuin siro versio maitohorsmasta (Epilobium angustifolium): varsi on ohut ja nuokkuva ja vielä ohuempien sivuhaarojen kärjistä riippuvat lukuisat, pienet violetinpunaiset mykerökukat. Sukunimi Prenanthes voidaankin suomentaa "kasvot alaspäin kukkiva". Jokaisessa kehittyvässä siemenessä on lenninhaiventupsu, jonka avulla siemenet kulkeutuvat uusille kasvupaikoille.
Keväkaihonkukka kasvattaa rönsyjä, jotka juurtuvat, ja vähitellen maata peittää tiivis lehtimatto. Lehdet ovat herttamaisia. Keväällä narsissien kukinta-aikaan lehdistöä täplittävät siniset kukat, joiden sininen ei enää sinisemmäksi voisi tulla. Silloin Mustilassa kannattaa suunnistaa Alppiruusulaakson kaakkoislaidalle kevätkaihonkukkia ihastelemaan. Kukat muistuttavat lemmikin kukkia, mutta ovat isompia. Kevätkaihonkukka kuuluukin lemmikkikasvien (Boraginaceae) heimoon.
Lehtosinijuurta kasvaa luonnonvaraisena eteläisimmän Suomen lehdoissa, mutta se voi istutettuna kasvaa pohjoisempanakin, kun olosuhteet ovat oikeat eli on varjoa ja tuoretta, multavaa maata. Sopivilla paikoilla siitä voi kehittyä hyvä maanpeitekasvi, syvänvihreä ja peittäväversoinen. Sen koristearvo perustuu rehevään lehtevyyteen, vaikka vaatimattomat, vaaleanvihreät kukatkin sopivat herkällä tavalla varhaiskevään lehtomaisemaan. Alppiruusulaaksossa lehtosinijuuri on näkyvimmillään juuri kukinnan aikaan.
Kelasvarpu on nimensä mukaisesti sukua tutummalle kelasköynnökselle (Celastrus orbiculatus), mutta ulkomuodoltaan muistuttaa enemmänkin pientä puksipuuta (Buxus sempervirens) tai ainavihantia tuhkapensaita (Cotoneaster). Se on nahkealehtinen, ainavihanta varpu tai matala pensas, joka kukkii toukokuussa pienenpienin mutta viehättävin tiilenpunaisin kukin.
Makedonianmännyn siemeniä saatiin Mustilaan jo 1907 bulgarialaiselta metsänhoitajalta. Siemenet oli kerätty Rila-vuoristosta, jossa eteläisestä sijainnista huolimatta keskilämpötilat ovat alhaisia ja lumi sulaa vasta kesäkuussa. Makedonianmänty kasvaa Balkanin vuoristoseuduilla jäänteenä jääkautta edeltävän aikakauden eurooppalaisista metsistä. Bulgarian ja historiallisen Makedonian lisäksi sitä kasvaa Albaniassa ja Montenegrossa.