Kosteissa, runsasravinteisissa lehdoissa viihtyvä mantšurianjalopähkinä on kookas, leveäkasvuinen ja usein monirunkoinen puu. Himmeän sinivihreät lehdet ovat kerrannaiset ja voimakkaissa tyvivesoissa ne voivat olla yli metrin mittaisia. Valtavan kokonsa vuoksi lehdet painuvat lähtemättömästi Mustilan Etelärinteellä kävijän mieleen.
Kylmästä mannerilmastosta kotoisin oleva mantšurianjalopähkinä on sukunsa lajeista talvenkestävin, ja sitä on viljelty Suomessa jo vuosisadan ajan melko harvinaisena koristepuuna. Mustilassa kasvaa nyt jo kookkaina puina venäläisen siemenkauppias Ptitšinin 1930-luvulla Mantšuriasta toimittamia erilaisia jalopähkinän muotoja.
Mantšurianjalopähkinän hedelmä on suurehko, paksukuorinen pähkinä, joka kypsyy lokakuussa. Pähkinät ovat syötäviä saksanpähkinän tapaan, mutta paksukuorisina niitä on vaikeita halkaista. Oravat ovat niistä kuitenkin hyvin kiinnostuneita ja puista kuuluu syksyisin tunnusomainen talttahampaiden narskutus.
