Törmäviini on Pohjois-Amerikan luonnonvaraisista viiniköynnöksistä yleisin ja pohjoisimmaksi levinnyt. Se kasvaa luonnossa jokirannoilla, metsäaukoissa ja tienvarsilla joko muihin kasveihin tukeutuen tai maata pitkin. Englanninkielinen nimi frost grape ei viittaa kylmänkestävyyteen vaan siihen, että ensimmäiset hallat tekevät rypäleistä makeita. Amerikassa happamia mutta voimakasaromisia villirypäleitä kerätään yhä suoraan metsistä kotitarpeiksi mehujen ja hillojen valmistukseen.
Rypälesatoa tärkeämpää on ollut törmäviinin käyttö jalostuksessa ja perusrunkona aremmille viiniköynnöksille. Kestäviä törmäviinejä aidon viiniköynnöksen ja muiden villirypäleiden kanssa risteyttämällä aikaansaatuja rypälelajikkeita viljellään alueilla, joilla vaateliaammat rypäleet eivät menesty. Suomessakin on jo pitkään kasvatettu mm. lajikkeita 'Beta' ja 'Valiant', jotka ovat törmäviinin ja ojukkaviinin (V. labrusca) välisiä risteymiä. Suomessa rypäleet kypsyvät avomaalla vain lämpimimmillä paikoilla eivät välttämättä joka vuosi, mutta jo lämmittämätön muovihuone riittää varmistamaan sadon.
Mustilassa kasvaa törmäviinin pohjoisia luonnonkantoja, jotka ovat jalosteita kestävämpiä. Vaikka metsäinen arboretum ei ole otollinen paikka rypäleiden kasvatukseen, lajikkeitakin on rohjettu istuttaa lämpimille seinustoille sadon toivossa.