Valkoisena pilvenä kukkiva marjaomenapuu on kotoisin Kaukoidästä. Se on pienehkö, juurivesaton puu, joka aluksi kaljuversoisena ja pystykasvuisena kehittää leveän latvuksen. Mustilassa sen tapaa sekä Pähkinärinteessä että Etelärinteellä isojen douglaskuusten länsipuolella. Marjaomenapuu saattaa aikaa myöten kasvaa lähes kymmenmetriseksi, joten se ei mahdu kovin pieniin tiloihin. Sen oksat ovat orattomia, ja oksahaarat siirottavat usein sivulle ja lopulta alaspäin.
Puu on hyvin talvenkestävä. Se kukkii touko–kesäkuussa valkoisin, tavallisesti nelikukkaisin sarjoin. Silloin se on komeimmillaan, ja tuo loisto oikeuttaisi lisäämään puun käyttöä julkisilla viheralueilla. Hedelmä on marjamainen, hapankirsikkaa pienempi, useimmiten punainen omena, joka varistaa verhiönsä kärjestään. Nämä pikkuiset, kirpeät omenat pysvät puussa vielä lehtien pudottuakin. Syysväritys on keltainen, joinakin vuosina hyvinkin vaikuttava.
Pohjoiskiinalainen muunnos var. mandshurica on hedelmiltään ja lehdiltään nimimuunnosta suurempi.