Syringa villosa - villasyreeni

Villasyreeni kukkii pihasyreenin (S. vulgaris) jälkeen kesäkuun lopulla. Kukinta-aikaan pensaassa on runsaasti tiheitä, nukkahaaraisia, kartiomaisia kukkaterttuja, jotka ovat auetessaan kauniin ruusunpunaisia ja vaalenevat vähitellen. Kukkien tuoksu on mieto eikä ehkä aivan niin miellyttävä kuin muilla syreeneillä. Kukkimattomanakin villasyreeni on kaunis, pyöreälatvuksinen ja leveäkasvuinen pensas. Lehdet ovat kookkaita, usein verrattain kapeita ja pitkäkärkisiä, yläpuolelta himmeän vihreitä, alapuolelta sinertävänvihreitä.

Villasyreeni on kotoisin Pohjois-Kiinasta, missä se kasvaa tuoreissa tai kuivissa rinnepensaikoissa, harvoissa metsissä ja jokirannoilla 1200–2200 metrin korkeudella. Koristekasvina villasyreeniä on viljelty 1880-luvulta lähtien, jolloin tohtori Emil Bretschneider lähetti Pekingistä sen siemeniä Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Sen löysi kuitenkin jo 1750 ranskalainen jesuiitta ja kasvitieteilijä d'Incarville. Villasyreenin talvenkestosta kertoo osuvasti, että Mustilassa kasvavien pensaiden siemenet on saatu Siperian Tomskista. Villasyreeni risteytyy hyvin muiden sireenilajien kanssa ja sen perimää on useissa syreenilajikkeissa.

Suomenkielinen nimi
Villasyreeni
Heimo
Oleaceae
Suku
Syringa
Laji
villosa
Koko
2–4 m.
Kotipaikka
Koillis-Kiina.
Kuvaus
Pyöreälatvuksinen, leveäkasvuinen pensas. Kauniit, suuret, vaaleanpunaiset kukinnot kesäkuussa.
Kasvupaikka
Aurinko–puolivarjo, kuiva–tuore, runsasravinteinen.
Menestyminen
Vyöhykkeet I–V.
Ryhmittely
Lehtipuut ja -pensaat