Crataegus pinnatifida - välkeorapihlaja

Orapihlajien (Crataegus) laajan suvun noin 140 lajia levittäytyvät luontaisina Pohjoiseen Amerikkaan ja koko Euraasiaan. Suku tarjoaa paljon muitakin Suomeen sopivia lajeja kuin tutun aitaorapihlajan (C. grayana). Välkeorapihlaja on pieni, leveälatvuksinen puu, jolla on kiiltävät, liuskaiset lehdet. Se kukkii keväällä valkoisin kukin ja ilahduttaa syksyisin punaisilla marjoillaan ja usein myös kauniilla syysvärityksellä. Koristekäytössä tämä viehättävä pikkupuu on tuiki harvinainen.

Välkeorapihlajan punaisia, kirpeänmakeita, runsaasti C-vitamiinia sisältäviä marjoja käytetään Kiinassa yleisesti niin makeisten, ruokien ja viinin valmistuksessa kuin rohdoksena perinteisessä lääketieteessä. Hyötykasvina viljellään erityisesti lajin suurihedelmäistä muunnosta (C. pinnatifida var. major), jonka marjat ovat karviaisten kokoisia. Maailmalla kiinalaista välkeorapihlajaa on käytetty myös lähisukulaisten kuten päärynöiden (Pyrus) ja kvittenien (Cydonia) kääpiöperusrunkona.

Tasaiseen mannerilmastoon tottunut väikeorapihlaja aloittaa kasvunsa keväällä heti säiden lämmetessä, joten kasvupaikan valinta vaatii harkintaa. Mustilan puut ovat kotoisin Pohjois-Koreasta, ja menestyneet hyvin suojapuuston alla Kahvilan liepeillä ja Atsalearinteellä, mutta huonosti aurinkoisessa Ketunmäen rinteessä.

Suomenkielinen nimi
Välkeorapihlaja
Heimo
Rosaceae
Suku
Crataegus
Laji
pinnatifida
Koko
3–4 m.
Kotipaikka
Laajalla alueella Kiinassa ja Korean niemimaalla.
Kuvaus
Pieni puu, yleensä orainen. Kukkii valkoisin kukinnoin touko–kesäkuussa, syksyllä punaiset, valkopilkulliset, suuret (1–2,5 cm) marjat.
Kasvupaikka
Aurinko–puolivarjo, keskiravinteinen, tuore, ei typpeä runsaasti. Menestyy sora- ja savespitoisillakin mailla. Kukkii ja marjoo parhaiten aurinkoisella, tuulensuojaisella paikalla.
Menestyminen
Vyöhykkeet (I–III). Vähän viljelykokemuksia.
Ryhmittely
Lehtipuut ja -pensaat