Betula pendula var. carelica - visakoivu

Visa tarkoittaa erityisesti rauduskoivulla tavattavaa poikkeuksellista puuainetta. Visakohdissa kuori on usein merkittävästi normaalia paksumpaa ja kuoren osia jää sisään puuaineeseen ruskeiksi täpliksi tai juoviksi. Visaisuus näkyy myös puun ulkomuodossa rungon kohoumina tai kuoppina, runsaana paikallisena haarautumisena, voimakkaana mutkaisuutena tai kapeutumisena. Rauduskoivun visautuminen on havaittavissa yleensä viiden–kuuden vuoden iässä. Visautumista esiintyy harvinaisena muissakin puusuvuissa, kuten lepillä (Alnus) ja pihlajilla (Sorbus).

Visakoivun koristeellsta ja kovaa puuainesta on vuosisatojen ajan käytetty puusepäntöissä. Suomen paviljongissa Pariisin maailmannäyttelyssä 1900 oli suurena nähtävyytenä Gallen-Kallelan Iiris-huone visaisine huonekaluineen ja muine taideteoksineen. Visakoivu onkin arvokasta ja haluttua puutavaraa.

Ennen mikrolisäyksen aloitusta kaupallisessa merkityksessä oivallettiin, että visautumisen aiheuttava mutaatio on perinnöllistä. Taimituotanto käynnistettiin siemenlisäämällä 'Olli'-visaa, jonka lisäyslähdepuu kasvaa yhä Punkaharjulla. On olemassa myös muutama kasvullisesti lisättävä lajike. Laadukkaan visakoivun ammattimainen kasvatus edellyttää asiantuntemusta ja paneutumista hoito- ja harvennustoimenpiteisiin.

Suomenkielinen nimi
Visakoivu
Heimo
Betulaceae
Suku
Betula
Laji
pendula
Muunnos (var.)
carelica
Koko
5–15 metriä.
Kotipaikka
Fennoskandia, Luoteis-Venäjä, Baltia ja Valko-Venäjä.
Kuvaus
Rungoltaan muhkurainen, juomuinen tai harjuinen rauduskoivu, jonka tyvikaarna on tumma ja syväuurteinen. Puuaines on poikkileikkauksessa kuviollista. Sivuoksat sojottavat yläviistoon ja lehti on vinoneliömäinen. Puuyksilöiden ulkonäkö vaihtelee siemenlisätyillä taimilla paljon.
Kasvupaikka
Aurinko–puolivarjo, keski–runsasravinteinen, tuore kasvupaikka, ts. viljavat metsämaat, entiset lepikot ja parhaat hieta- ja multamaapellot.
Menestyminen
Vyöhykkeet I–VII.
Ryhmittely
Lehtipuut ja -pensaat