Amurinkorkkipuu kasvaa luontaisena Kaukoidässä Korean niemimaalla, Kiinassa sekä Venäjällä. Se esiintyy yhdessä muiden lehtipuiden sekä vaativien havupuiden seurassa runsasravinteisissa rinnemetsissä ja jokilaaksoissa.
Leveä, maalauksellinen kasvutapa, koristeellinen rungon kuori ja rehevä lehvästö tekevät korkkipuusta yhden kauneimmista koristepuista Suomen oloissa. Upeimmillaan korkkipuut ovat syksyllä värjäytyessään loistavaan, vaaleankeltaiseen syysväriin. Väriloisto kestää vain hetken, sillä lehdet putoavat ensimmäisten pakkasöiden jälkeen.
Korkkipuun pienet vaaleanvihreät kukat eivät herätä huomiota, mutta syyskuussa kypsyvät mustat, öljyiset syömäkelvottomat marjat ovat näyttävät. Lehdissä ja marjoissa on voimakas aromaattinen tuoksu. Korkkipuu onkin sukua sitruspuille, ei korkkitammelle (Quercus suber), josta pullonkorkit tehdään. Tosin myös korkkipuun paksua, korkkimaista kaarnaa on Itä-Aasiassa joskus käytetty korkin valmistamiseen.
Korkkipuu on suotta talvenaran puun maineessa. Mustilassa vanhat puut ovat selvinneet ongelmitta sekä sotatalvien että 1980-luvun puolivälin kovista pakkasista. Syytä on kuitenkin käyttää riittävän talvenkestäviä alkuperiä ja kasvattaa taimet suojatuissa oloissa. Vakaaseen ilmastoon ja lämpimään kesään tottuneet korkkipuut ovat näet nuorena herkkiä sekä keväthalloille että syyspakkasille.
