Hernekasveihin (Fabaceae) kuuluva lakkipuu on kotoisin itäisestä Pohjois-Amerikasta, jossa se on uhanalainen luontaisella sirpaleisella alueella pääasiassa Appalakkien vuoristossa. Se on upeimmillaan heinäkuussa kukkiessaan isoin valkoisin, voimakkaasti tuoksuvin, riippuvin kukkatertuin. Kukinta on jaksoittaista eli puu kukkii yleensä joka toinen vuosi.
Puulla on paljon muitakin kauniita ominaisuuksia. Lehdet ovat kirkkaanvihreät ja koostuvat vuorottain asettuneista lehdyköistä, mistä lakkipuu on helppo tunnistaa. Syksyllä lakkipuu saa kauniin, lämpimän keltaisen syysvärin. Runko on vaaleanharmaa ja sileä kuin pyökillä. Puuaines on arvostettua kovuutensa ja kauniin keltaisen värinsä takia.
Lakkipuu on Euroopassa viljeltynä hyvin harvinainen, mutta menestynyt hyvin Etelä-Suomessa asti, Mustilassakin 1930-luvulta lähtien. Pienenä taimena se on talvenarka, sillä se kasvaa nuorena voimakkaasti eikä aina ehdi kunnolla tuleentua talveksi. Yli metrin mittaisena talvenkestävyys paranee, vaikka keväthallat saattavat vaurioittaa isonkin puun lehtiä. Alaville ja kylmille paikoille sitä ei siis kannata istuttaa, vaan muun puuston tai rakennusten suojaan, ei ainoastaan hallojen takia vaan myös siksi, että teräväkulmaiset oksat repeilevät helposti kovassa tuulessa.
Lakkipuusta on olemassa vaaleanpunakukkainen lajike 'Perkins Pink'. Se on vielä vaikeammin saatavissa kuin tavallinen valkokukkainen lakkipuu.
