Fagus sylvatica - euroopanpyökki

Mustilan Alppiruusulaaksossa saa ripauksen aidon pyökkimetsän tunnelmaa. Alppiruusulaakson lämpimässä, multavassa maassa ja muun puuston suojassa yksi komea euroopanpyökki ja pari pienempää pärjäävät paremmin kuin Etelärinteellä, missä pyökit paleltuvat maahan asti kylminä talvina.

Hienoimmillaan pyökit ovat keväällä, kun läpikuultavat lehdet päästävät satumaista vihreää valoa lävitseen, sekä lokakuussa kuparin- tai pronssinhehkuisessa syysvärissään. Kestävimpiä pyökkejä on perinteisesti etsitty Ruotsin pohjoisimmista esiintymistä. Mustila on vuoden 2005 Slovakian-keruumatkasta lähtien etsinyt talvenkestäviä pyökkejä myös Itä-Euroopan vuoristoista, joissa pyökin tiedetään paikoitellen sietävän jopa -40 asteen pakkasia. Nämä alkuperät ovat viime vuosina osoittaneet erinomaista talvenkestävyyttä hieman haastavammissakin oloissa.

Suomenkielinen nimi
Euroopanpyökki
Heimo
Fagaceae
Suku
Fagus
Laji
sylvatica
Koko
Suomessa täysikokoisena 10–25 m, Keski-Euroopassa jopa 40 m,
Kotipaikka
Levinnyt laajalle alueelle Euroopassa rajoittuen pohjoisessa Etelä-Skandinaviaan ja idässä Karpaateille ja Kaukasiaan.
Kuvaus
Erinomainen koristepuu, joka avoimella paikalla muodostaa komean, leveän latvuksen. Koristeellisen lyijynharmaa, sileä runko. Heleänvihreä kevätväri ja kuparinpunaruskea syysväritys. Lakastuneet lehdet pysyvät puussa usein pitkälle kevääseen.
Kasvupaikka
Aurinko–varjo, runsasravinteinen, tuore–kostea, läpäisevä humusmaa. Suojainen kasvupaikka.
Menestyminen
Slovakialaiset vuoristoalkuperät I–II(–III). Ruotsalaiset alkuperät I(–II). Yleiset taimistokannat Ia(–Ib).
Ryhmittely
Lehtipuut ja -pensaat
fagus_sylvatica_ruska_jsaarinen.jpg
fagus_sylvatica_yk_slovakia_jreinikainen.jpg