Nikolainvalkopyökki on harvoin läntisissä puutarhoissa kasvatettu pieni ja erittäin kaunis puu, joka kehittää säännöllisen pyöreän latvuksen. Meillä tämä itäaasialainen valkopyökki tuskin kasvaa omenapuuta suuremmaksi. Puulla on syvänvihreät, kiiltävät ja hammaslaitaiset lehdet, jotka asettuvat oksille kauniiksi kuvioiksi valkopyökkien tapaan. Keväällä lehdet puhkeavat pronssinvärisinä ja syksyllä saavat räiskyvän oranssinkeltaisen syysvärin, jossa voi olla mielenkiintoisen näköisiä, selvärajaisia punaisia läikkiä. Syksyllä puun tunnistaa myös valkopyökeille tyypillisistä roikkuvista paperilyhtymäisistä pähkylänorkoista.
Hidaskasvuinen ja kuivuuteen sopeutuva nikolainvalkopyökki on suosittu bonsaikasvi. Muuten puun kestävyys Suomen olosuhteissa on vielä arvailujen varassa, sillä kasvatuskokemuksia on vähän. Ruotsissa siitä on saatu hyviä kokemuksia, ja Mustilassakin se on vaikuttanut alustavasti lupaavalta. Kotiseuduillaan Pohjois-Kiinan ja Korean rinnemetsissä se joutuu talvisin kestämään kovia pakkasia, mutta saa paistatella kesäisin Suomea selvästi lämpimämmässä ilmanalassa.
