Tuohituomi ei kukintansa puolesta vedä vertoja kotimaiselle tuomelle, mutta se on silti todella huomiotaherättävä puu oksien ja rungon näyttävän kuoren vuoksi. Se on kauniin kellertävän-kuparinruskeaa ja hohtavakiiltoista ja irtoaa tuohimaisesti liuskoina.
Tuohituomi on nopeakasvuinen, juurivesaton ja oraton, ei korkea, mutta vanhemmiten hyvin leveälatvuksinen puu. Sen ominaisuuksiin kuuluu monien Prunus-suvun puiden tapaan kasvattaa useampia sivuoksia samasta kohtaa runkoa, jolloin paksut oksat herkästi murtuvat myrskyissä ja lumen painosta. Toisaalta vänkkyräinen rauniopuu näyttää veistokselliselta vielä pitkään puun ohitettua elinvoimaisten nuoruusvuosiensa loiston. Syysväri on komean keltainen ja lehdet putoavat varhain.
Tuohituomea kasvatettiin Suomessa pitkään ainoastaan kokoelmissa, kunnes sen taimituotanto käynnistyi 1970-luvun alussa. Mustilaan tuohituomi oli istutettu jo 1910-luvulla ja suurin yksilö oli 1959 yli 30 cm rungon halkaisijaltaan. Nyt sitä kasvaa arboretumissa useaa alkuperää, jotka muun muassa runkojensa värin suhteen eroavat toisistaan.
Venäläinen Mitšurin risteytti tuohituomen hapankirsikan (P. cerasus) kanssa. Hedelmät olivat kooltaan risteytysvanhempiensa välimuotoja.