Kauniskasvuisen tyrnin tunnistaa helposti ehytlaitaisista, tasasoukista lehdistä, jotka ovat päältä vihertävän- ja alta hopeanharmaat. Silmusuomuissa ja nuorissa versoissa on erikoisia, kilpimäisiä tähtikarvoja. Se on pioneerikasvi ja ehdoton valokasvi. Tyrni sietää auringon paahdetta, tuulta, pakkasta, tulvia ja suolaista maata, mutta ei toisten kasvien varjostusta. Se on levinnyt laajalti kautta Euroopan ja läntisen Aasian, mutta riittävän avoimia kasvupaikkoja alueella on hyvin vähän. Meillä tyrni kasvaa luontaisena Ahvenanmaalla sekä Pohjanlahden rannikon maannousema-alueilla, mutta oikealle paikalle istutettuna se pärjää hyvin myös sisämaassa.
Tyrnin kirkkaanoranssit marjat ovat paitsi näyttäviä myös hyvin terveellisiä, sillä ne sisältävät runsaasti muun muassa C-vitamiinia ja hyväätekeviä öljyjä. Suomessa tyrnimarjoja kerätään sekä luonnosta että viljelmiltä. Esimerkiksi Ranskassa ja Kiinassa sen kaupallinen viljely on hyvin laajaa. Tyrnistä on jalostettu eri puolilla maailmaa suurisatoisia lajikkeita, joista useimmat eivät kuitenkaan sovellu Suomen ilmastoon.
Tyrni on kaksikotinen kasvi, jonka hede- ja emikukinnot ovat eri pensaissa. Jos istutuksistaan mielii kerätä marjoja, on syytä huolehtia että istutukseen tulee sekä hede- että emikasveja. Marjat ovat oksissa tiiviinä ryhminä ja niiden kerääminen on hankalaa, koska niillä ei usein ole kantoja lainkaan ja pensaissa on teräväkärkisiä oraoksia, kansanomaisesti sanottuna piikkejä, jotka hankaloittavat pensaissa liikkumista ja oksien käsittelyä. Lajikkeiden jalostuksessa on pyritty paitsi satoisuuteen myös piikittömyyteen ja helpommin kerättäviin marjoihin, joissa on lyhyt kanta.
