Juglans

Juglans nigra - mustajalopähkinä

Pohjoisamerikkalaisen mustajalopähkinän pohjoisimmat luontaiset esiintymät ovat Suurten järvien alueen eteläosissa. Se on jalopähkinälajeista kaikkein pitkäikäisin ja suurikasvuisin. Se saavuttaa usean sadan vuoden iän ja parhailla kasvupaikoilla jopa 50 metrin pituuden. Sillä on pitkä, suora runko ja se säilyttää ylvään runkomaisen olemuksen myös vanhana.

Juglans cinerea - amerikanjalopähkinä

Amerikanjalopähkinä kasvaa Yhdysvaltojen koillisosissa, harvinaisena eteläisimmässä Kanadassa. Se on kookas, monirunkoinen puu, jolla on harmaa runko ja leveä latvus. Koristeelliset lehdet ovat 25–50 cm pituiset, päätöpariset ja muodostuvat 11–19 lehdykästä. Kukat ovat vaatimattomia, mutta hedelmä on kiintoisa 6–8 cm pituinen, pinnaltaan tahmea luumarja, pähkinä, joka kypsyy syyskuussa. Se on lokeroisesti uurteinen ja niin teräväsärmäinen, että särmiin naarmuttaa kätensä.

Juglans ailantifolia (Juglans mandshurica var. sachalinensis) - japaninjalopähkinä

Kaukoidästä kotoisin oleva japaninjalopähkinä on aurinkoisilla, kosteilla ja ravinteikkailla paikoilla viihtyvä keskikokoinen tai kookas, leveälatvuksinen puu. Parilehdykkäiset lehdet ovat mieleenpainuvan suuria, jopa 80 cm mittaisia. Hedelmä on 4 cm pituinen kovakuorinen, pyöreä syötävä luumarja, "pähkinä".

UKK: 22. Juglans spp. - jalopähkinät

Luontainen levinneisyys

Tässä käsitellään kolmea lajia: amerikanjalopähkinää (Juglans cinerea), japaninjalopähkinää (J. ailantifolia) ja mantsurianjalopähkinää (J. mandshurica). Niiden nimet kertovat suoraan kotiseudun. Amerikanjalopähkinää esiintyy mantereen koillisissa osissa, mutta se ei juuri esiinny Kanadan alueella luontaisesti. Japaninjalopähkinää esiintyy Japanin kaikilla saarilla Kiushulta Hokkaidolle saakka. Lisäksi lajia kasvaa harvinaisena Kuriileilla ja Sahalinin eteläosissa. Mantereella sitä ei esiinny.