Japaninmagnolia, kotimaassaan nimeltään kobushi, on kautta historian ollut tärkeä puu Japanin maanviljelijöille. Kun vuoristojen magnoliat peittyivät valkoiseen kukkamereen, tiesivät viljelijät oikean hetken koittaneen kevätkylvöille.
Japaninmagnoliaa esiintyy koko Japanin alueella aivan Hokkaidon pohjoisosia lukuun ottamatta. Eurooppaan japaninmagnolia tuotiin 1700-luvun lopulla, ja se saavutti pian suosiota hyvän talvenkestävyyden ja aikaisen, loisteliaan kukintansa ansiosta.
Kotiseudullaan japaninmagnolia voi kasvaa 25 metrin korkuiseksi. Se kukkii ennen lehtien puhkeamista kermanvalkoisin, jopa kymmensenttisin, miedosti tuoksuvin kukin. Lehdet ovat vihreät, ehytlaitaiset, noin 10 sentin pituiset ja saavat pronssinvivahteisen syysvärin. Syksyllä puuta koristavat punaiset käpymäiset tuppilohedelmät, jotka auetessaan paljastavat punavaippaiset siemenet.
Japaninmagnolia on keväällä kukkivista magnolioista talvenkestävin ja menestynyt Etelä-Suomessa harvinaisena vuosikymmenten ajan, joskin toisinaan puita on paleltunutkin ankarimpina talvina. Yksilöiden ja alkuperien välillä on jonkin verran vaihtelua. Mustilassa kartanon pihapiirissa kasvava japaninmagnolia on selvinnyt kovimmistakin talvista ainakin 50 vuoden ajan, ja sitä lisätään nykyisin kasvullisesti rekisteröimättömillä lajikenimillä 'Mustila' ja 'Vanha Rouva'. Tuoksuvasta kukkaloistosta unelmoivien ei siis eteläisessä Suomessa tarvitse tyytyä pelkästään unelmiin.
