Prunus pennsylvanica - pilvikirsikka

Pilvikirsikka on erityisen näyttävä puu kukkiessaan valkoisena pilvenä sarjamaisin kukinnoin toukokuun lopulla. Kukista loppukesällä kehittyvät hedelmät ovat punaisia, herneenkokoisia luumarjoja, jotka maistuvat makeankirpeiltä tai happamilta. Kapeanpuikeat lehdet saavat syksyllä erittäin komean punaisen tai punakeltaisen syysvärin. Pilvikirsikan latvus on kapea ja ilmava. Oksat ovat yleensä pystyt, mutta lajikenimellä ‘Bertta’ lisättävän leveälatvuksisen muodon oksat riippuvat selvästi.

Pilvikirsikkaa istutettiin 1930-luvun alussa Mustilan Etelärinteeseen puron liepeille. Sieltä se otettiin taimistolisäykseen 1970-luvulla. Nykyisin se on yleisesti käytetty ja hyvin menestyvä koristepuu Etelä- ja Keski-Suomessa. Arboretumissakin sitä jo kasvaa eri puolilla, muun muassa Pähkinärinteessä ja Tammimetsän reunamilla. Puut leviävät kasvupaikoillaan juurivesoista, mutta myös linnut levittävät sitä satunnaisiksi karkulaisiksi eri puolille puistoa. Kotiseudullaan Pohjois-Amerikassa pilvikirsikka on nopeakasvuinen pioneerilaji, joka ilmaantuu nopeasti metsäpaloaukeille.

Suomenkielinen nimi
Pilvikirsikka
Heimo
Rosaceae
Suku
Prunus
Laji
pennsylvanica
Koko
Puu, 5–10 m ja enemmänkin.
Kotipaikka
Läpi Amerikan mantereen Newfoundlandista Brittiläiseen Kolumbiaan, etelässä Pohjois-Carolinaan ja Coloradoon.
Kuvaus
Runko kuparinruskea, pinnalta hilseilevä, latvus kapea kartio tai keilamainen. Pitkänsuikeat, kiiltäväpintaiset lehdet, kukinnot 4–5 valkoisen kukan sarjoja. Makeankirpeät, herneenkokoiset, punaiset marjat. Juurivesoja muodostuu yleensä runsaasti, joillain klooneilla vähemmän.
Kasvupaikka
Aurinkoinen–puolivarjoinen, keskiravinteinen, tuore kasvupaikka, kasvaa sorassa ja hiekassa.
Menestyminen
Vyöhykkeet I-V.
Ryhmittely
Lehtipuut ja -pensaat
prunus_pennsylvanica_kukinto_jreinikainen.jpg