Ohotankärhön nimi ei ole mitään sattumaa vaan kertoo tämän kärhön olevan kotoisin Koillis-Aasiasta, Ohotanmeren ympäristöstä. Kärhöjä kutsuttiin ennen metsäköynnöksiksi, ja ohotankärhökin kuuluu kotiseuduillaan metsän aluskasvillisuuteen. Se köynnöstelee usein pensaiden päällä. Mustilassa Kamtšatkan alkuperää oleva ohotankärhö kasvaa ikälopun mantšurianjalopähkinän (Juglans mandshurica) runkoa pitkin 3–4 metriin ja kukkii hienosti.
Ohotankärhön lehdet näyttävät hieman lihavilta siperiankärhön (C. sibirica) lehdiltä, koska yksittäiset lehdykät ovat leveämpiä. Samoin kukkien kehälehdet ovat vähän leveämpiä, mikä tekee kukista pyöreämpiä kuin siperiankärhöllä. Pääkukinta on keväällä, mutta kesän aikana ilmaantuu vielä uusia violetinsinisiä kukkia harvakseen. Ohotankärhö kukkii vanhoilla versoilla; jos esimerkiksi myyrä on syönyt varren tyvestä poikki, on seuraavan kasvukauden versoilta turha odottaa kukintaa. Toisaalta taimikasvatuksessa voivat ensimmäiset kukat tulla jo 10 cm:n korkeuteen eli heti kun puutunutta versoa alkaa olla. Kukkien väri vaihtelee vaaleahkosta melko tummaan violettiin, riippuen siitä, mistä päin laajaa levinneisyysaluetta kasvi on kotoisin. Samalla tavoin vaihtelee talvenkesto.
