Kotiseudullaan Pohjois-Amerikan itäosissa tämä kasvi tunnetaan nimell jack-in-the-pulpit, suomeksi "mies saarnatuolissa". Sitä kukinto muistuttaakin, jos sitä malttaa kumartua maanrajasta tarkastelemaan. Suomenkielinen nimi viittaa suojuslehden pitkään kärsämäiseen jatkeeseen, joka kuitenkin on vain muutamilla suvun lajeilla.
Kärsäkallat ovat mukulakasveja. Ne työntyvät maasta nopeasti ja kukkivat ennen lehtiä tai samalla kun avaavat lehtensä. Nuorena se tekee vain hedekukkia, mutta jos olosuhteet ovat seuraavana vuonna optimaaliset, se alkaa tekee emikukkia. Silloin syksyllä kasvia koristaa kirkkaan punainen siemenpötkylä, joka erottuu kauas syksyisessä puutarhassa. Marjoihin on paras olla koskematta, sillä niissä oleva kiteinen myrkky tunkeutuu ihonkin läpi aiheuttaen polttelua ja turvotusta.
Ruskokärsäkalla pärjää parhaiten puolivarjossa muhevassa, kosteassa maassa, mutta se ei kestä talvimärkyyttä. Sopivalla paikalla monia tähän sukuun kuuluvia lajeja kannattaisi kokeilla Suomessa, sillä ne ovat metsäperennojen parhaimmistoa.
