Pohjois-Amerikassa on luonnonvaraisia astereita paljon. Hertta-asteri on yleinen itärannikon vuoristometsissä, ja sietää varjoa useimpia sukulaisiaan paremmin. Hertta-asteri on Mustilassa istutettu Juhlapaikan eteläpuolelle sokerivaahteroiden katveeseen, jossa se viihtyy erittäin hyvin. Sydämenmuotoiset kookkaat lehdet peittävät maanpintaa tiiviinä kasvustona, josta loppukesällä kohoavat komeat kukkavarret isoine sinisine mykerökukintoineen.
Asterien suuri suku on joutunut viime vuosina kasvitieteellisen pilkkomisen kohteeksi. Varsinaiseen Aster-sukuun lasketaan enää euraasialaiset lajit; amerikkalaiset asterit on jaettu noin kymmeneen uuteen sukuun. Suurin niistä on Symphyotrichum (noin 90 lajia), johon myös hertta-asteri luetaan.
Asterit ovat hienoja syysperennoja, joita on jalostettu tavoitellen luonnonkukkia näyttävämpää kukintaa. Luonnonvaraisten lajien ja jalostettujen lajikkeiden valikoima on suuri, ja valikoimasta tulisi Suomea ajatellen seuloa ne, jotka ehtivät kukkia lyhyessä kesässä eivätkä ole liian tautiherkkiä.