Toukokuussa kun kasvukausi on vasta alullaan ja näyttää vähän autiolta, maasta pukkaa kellertävänvihreitä, pyöreäpäisiä kukintoja. Japaninruttojuuren kasvujärjestys on kuten leskenlehden (Tussilago farfara), koko vain on aivan eri luokkaa. Kukinnan jälkeen japaninruttojuuren kasvupaikan täyttävät todella suuret, pyöreähköt ja poimulliset lehdet paksujen varsien yllä. Japanissa tätä kasvia kutsutaankin japanilaiseksi raparperiksi, ja sitä on myös syöty. Nykytiedon mukaan ruttojuuriateriaa ei kuitenkaan suositella, sillä kasvista on löytynyt haitallisia, jopa vaarallisia aineita.
Ruttojuuri viihtyy multavassa, kosteassa maassa. Kasvupaikan pitäisi olla kohtalaisen suojainen, muuten jättilehdet rispaantuvat tuulessa. Vuosien kuluessa kasvusto laajenee, joten tilaa pitää olla. Japaninruttojuurta voi lisätä vain kasvullisesti, sillä Suomessa tiedetään olevan ainoastaan hedeyksilöitä.
Ruttojuuren istuttamista kannattaa harkita kaksi kertaa, sillä sillä siitä eroon pääseminen on hyvin työlästä. Vahvaa juurakkoa voi löytyä yli metrin syvyydestä. Mustilassa leviäminen on estetty istuttamalla se kosteaan painanteeseen Atsalearinteen yläpäähän. Ympäristö on ruttojuurelle liian kuivaa, joten ongelmallisena pidetty kasvi pysyy kiltisti montussaan.
