Tatarkasveihin (Polygonaceae) kuuluu Suomessa menestyviä kasveja ainakin kymmenestä suvusta. Joukossa on viljoihin luettava tattari (Fagopyrum esculentum), useita niin sanottuja rikkakasveja ja koristekasveina käytettyjä, perennamaisia kasveja. Yli kolmen metrin korkuiseksi yhdessä kesässä varttuva jättitatar on niistä suurikokoisin ja sen moni oppi tuntemaan aikoinaan tieteellisellä nimellä Polygonum sachalinense.
Jättitattaren istutuskohteet on valittava huolella, sillä se leviää maavarsien avulla tehokkaasti ja ei-toivottujen kasvustojen hävittäminen on työlästä. Kasvualustaltaan rajatuissa kohteissa jättitatar on kyllä hyvä kasvi. Sen ontot, bambumaiset varret ovat kuin onkivapoja. Varret kasvavat hieman järeämmiksi kuin sirommalla ja suositulla japanintattarella (F. japonica), joka myös on agressiivinen leviäjä. Kumpikaan näistä ei Suomen oloissa tee siemeniä. Kaukoleviämisessä saattaa avustaa tietämättään vaikkapa touhukas puutarhuri, joka kuljettaa juurenkappaleita kompostijätteen mukana joutomaalle tai ojanpenkkaan.
Mustilassa jättitatarta kasvaa Alppiruusulaakson pohjoispäässä ajaninkuusten vieressä. Viidakkomaisen kasvuston leviämisen pitävät kurissa tie ja metsän varjostus. Jättitattaren luota Atsalearinteelle lähtevän oikopolun, niin sanotun Maaherranpolun toisessa päässä kasvaa japanintatar. Näitä kahta jättiperennaa pääsee siis Mustilassa vertailemaan lähellä toisiaan.
