Alppiruusulaaksossa ja Havuterassilla maanpinta kukkii valtoimenaan vaaleanpunaiseen vivahtavan valkoisena alkukesällä, ja matalan alaskankleitonian kukinta jatkuu harventuneena pitkin kesää, runsastuen uudelleen syyssateiden innostamana. Jos vähän kumartuu, huomaa että terälehdissä on aniliininpunainen suonitus ja että kukkien joukossa on täysin valkoisiakin.
Alaskankleitonia on yksivuotinen tai lyhytikäinen monivuotinen ruohokasvi, joka viihtyy varjoisilla ja tuoreilla, multavilla paikoilla. Sen elinajan lyhyyteen ei tule kiinnittäneeksi huomiota, koska jatkuvasti syntyy uusia taimia. Muurahaiset edistävät leviämistä kuljettelemalla siemeniä niissä olevan ravintolisäkkeen vuoksi. Mustilaan alaskankleitonia on vuosikymmenten aikana täydellisesti kotiutunut ja käyttäytyy luonnonkasvien tapaan. Näyttääkin siltä, että lehtometsään karanneena siitä voi nopeasti kehkeytyä alkuperäisen luonnon tasapainoa häiritsevä aggressiivinen vieraslaji, jota on käytännössä mahdoton hävittää. Vastuunsa tuntevan puutarhurin kannattaakin todella vakavasti harkita mihin alaskankleitoniaa istuttaa - jos ylipäätään istuttaa.
Kleitoniat ovat saaneet nimensä John Claytonilta, joka oli ensimmäisiä amerikkalaisia botanisteja ja vaikutti 1700-luvulla. Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaiden kerrotaan syöneen alaskankleitonian lehtiä, varsia ja kukkia salaatin tapaan, ja varmaan kasvi auttoikin keripukin torjumisessa. Alaskankleitoniaa kasvaa myös Venäjälle kuuluvilla Komentajasaarilla, joilta se on aikoinaan tuotu Mustilaan.
